IHMINEN JA LUONTO
- HISTORIALLINEN YHTEYS
- Ihminen ja luonto - historiallinen yhteys
- Lajienvälinen kommunikaatio ja vienanmeren maitovalaat
- Perustietoa maitovalaista
Länsimaisen tieteentradition mukaan luonto on tapana jakaa kahteen luokkaan: toisaalta materiaaliseen eli elottomaan luontoon, toisaalta biologiseen eli elolliseen luontoon. Maisema ja fysikaaliset esineet erottuvat meistä. Kulkumme ympäristössä on teknistä suoriutumista. Suhdettamme luontoon leimaa käyttö ja muokkaaminen.
Voidaan kuitenkin huomauttaa, että luonnolliselta tuntuva luonnon jakaminen elottomaan ja elolliseen - saatika elollisen jakaminen "meihin ihmisiin" ja muihin elollisiin - on konstruktio siinä missä muutkin maailmamme rakenteet. Symbolinen erkaantumisemme ympäristöstä on myös melko nuori; pyyntikulttuurin dikotomiattomasta luontosuhteesta ei ole kulunut montaakaan vuosisataa.
Ihmisen ja luonnon välistä kanssakäymistä - jopa kommunikaatiota - on kuvattu mm. kansalliseepoksessamme Kalevalassa. "Mäet mätkyi mennessänsä, norot nousi, vaarat vaipui, ylhäiset maat aleni, alhaiset maat yleni", kun Lemminkäisen äiti etsi poikaansa ja kommunikoi samalla metsän polun, päivyen, korpin, kimalaisen, puiden kanssa (Kalevala, luku 15). Suomalaiseen kansanrunouteen tallentui elävä kartta ihmisen mielenmaisemasta.
Esimerkiksi ihmisen ja eläimen välisestä kommunikaatiosuhteesta käy Hampurin piispan Adam Bremeniläisen kirjoitus 1070-luvulta. Hän kuvailee kronikassaan pohjoisen pakanoiden tapaa äännellä yhdessä suurten merieläinten kanssa.
"Kaikki Norjan asujaimet ovat kristittyjä, lukuun ottamatta niitä, jotka asuvat kaukana napapiirin takana Valtameren rannalla. Heitä mainitaan vielä siinä määrin taikakeinojen ja loitsujen taitajiksi, että he kertovat tietävänsä, mitä itse kukin tekee missä tahansa päin maailmaa. Lisäksi he houkuttelevat voimallisia sanoja mutisemalla suuria meren valaita rantaan, ja monet muutkin niistä asioista, mitä raamattu kertoo noidista, ovat heille kokemuksesta tuttuja.
Adam Bremeniläisen kertomus sopii hyvin kuvaukseksi ihmisen yrityksestä kommunikoida maitovalaan kanssa. Bremeniläisen luonnehdinta pohjoisista pakanoista vastaa saamelaisten liikkuvien elintapojen kuvausta. Tämä ei kuitenkaan suinkaan ole ainoa historiallinen dokumentti valaiden ja ihmisen kohtaamisesta.
